Rikausohjeita

VIRTAUSLANKA BLOGIN ”Rikaus ohje for dumies”:

• Masto valmistellaan nostoon eli kiinnitetään saalingit ja niihin edelleen vantit. Lisäksi irroitetaan mahdolliset säilytyksen aikaiset kiinnitykset mastosta. Nostimia ja vantteja on hyvä vielä järjestää, kun masto on kumollaan. Maston juuren kohdalle koimme hyväksi jättää yhden kuminauhakiinnittimen estämään vanttien holtitonta heilumista noston aikana.

• Valitaan taas riittävän kestävä nostoliina, joka viedään meidän tapauksessa ylimpien saalinkien ali maston ympäri ja kiinnitetään nosturiin.

• Genoan rullalaitteesta pidetään erityistä huolta, jottei alumiininen putkirakenne pääse taittumaan. Kannattaa kiinnittää genoan nostin kuminauhalla ala-asentoon jotta se ei pääse liukumaan ylös (tai alas sormille).

• Nostettaessa yksi henkilö käyttää nosturia, yksi huolehtii maston juuresta, yksi rullalaitteesta ja yksi liikkuu eri tehtävissä tarpeen mukaan. Itse en lähtisi hommaa tekemään vähemmällä kuin neljällä henkilöllä.

• Masto nostetaan veneen kantta hieman korkeammalle ja etustaagi tai rullalaite kiinnitetään ensin.

• Tämän jälkeen täsmäytetään varovasti masto paikalleen ja katsotaan ettei mitään - myöskään sormet - jää maston ja kannen väliin. On myös huolehdittava, että johdot menevät oikein.

• Ylävantit kiinnitetään ja koko tämän ajan pidetään huolta, että masto pysyy paikallaan.

• Kun ylävantit on kiinni, tilanne on stabiili ja mastosta ei enää tarvitse pitää käsin kiinni. Sitten edetään alavantteihin ja takastaagiin.

• Nosturilta ei poistuta ennen kuin on muistettu kiinnittää vindex ja tuulimittari.

For dummies -osuus oli siinä. Maston virittämiseen on ammattimaisia ohjeita täällä englanniksi ja helpot pikaohjeet täällä suomeksi.

Takila

Maston materiaali voi olla, puuta, alumiinia tai epoxihiilikuitua.

Alumiinimasto lienee yleisin ja se yleensä eloksoidaan korroosiota paremmin kestäväksi. Silti sekin syöpyy ja onkin hyvä vahata vuosittain ja mikäli hst-helojen yhteyteen on muodostunut suolamöhnää, on kohde hyvä avata, tarkastaa, puhdistaa ja väli täyttää sinkkikromaattitahnalla, silikonilla tms. Tärkeintä on estää veden pääsy koloseen. Mastohelojen ruuvit on hyvä eristää ja kiinnittää pysyvästi loctite 270 lla.

-toppiriki on tukevin ja yleisin avomeriveneissä. Sitä ei juuri säädetä purjehduksen aikana. Soveltuu parhaiten matkapurjehdukseen pitkille legeille.

-osatakila on yleensä korkeampi ja mastonhuipustaan profiili on kavennettu pituussuunnassa, siksi, että sitä on helpompi taivuttaa takastaagilla.

Se soveltuu paremmin kilpailukäyttöön pienemmille vesialueille.

Maston tukeminen

Harukset ”staagit” tukevat mastoa pitkittäin.

Mastonhuipputakilassa keula- ja perästaagi kiinnittyvät mastonhuippuun ja muilla staageilla tuetaan mastoa, taivutetaan hieman ja estetään pumppaus isossa aallokossa.

Osatakilassa keulastaagi ja ylimmät sivuvantit ovat huomattavasti takastaagia alempana mahdollistaen masto taivutuksen takastaagia kiristämällä. Barduunoilla tuetaan mastoa ja kiristetään keulastaagia kryssillä.

Saalingit eli levittäjät tukevat ja lisäävät sivuvanttien tukea.

Pitkää ja ohutta mastoa tuetaan useilla saalinkipareilla ja staageilla. 

Rustirautojen, joissa vanttiruuvit ja vantit ovat kiinni, tulee olla vahvoja ja mitoitettu ääriolosuhteisiin. Periaatteessa niiden tulisi kestää koko veneen paino!

Staagit ovat yleensä haponkestavää teräs vaijeria tai tankoa, johon on puristettu sopivat päätyhelat. Vanhemmissa veneissä saattaa olla galvanoitua vaijeria ja huippu-uusissa kevyttä dynemaa.

Vanttiruuvit

Vanttiruuvien tulee liikkua rustiraudoissa vapaasti ainakin 5 astetta. Jos tämä ei onnistu, on kiinnityspiste varustettava tokkelilla. Se mahdollistaa vantin vapaan liikkumisen toiseen suuntaan ilman murtoa.

Vanttiruuvien kierteet tulee puhdistaa huolella ja rasvata erityisellä hst-kierteisiin sopivalla rasvalla. Seldenin pikku pullo kirkasta rasvaa on hyvää; ei tuhri ja toimii!

Oikeat työkalut vanttien kiristykseen ovat jakoavain ja meisseli ja juuri kuvassa esitetyllä tavalla.

Vanttiruuvit ovat yleensä hienokierteisiä ja valmistettu haponkestävästä teräksestä. Materiaalilla on hyvä vetolujuus, mutta kierteet leikkaavat herkästi kiinni tuhoutuen. ”Paremmissa” veneissä käytetäänkin kromattuja pronssi vanttiruuveja tai ainakin sellaisia, joissa on pronssinen kierreosa.

Ja vielä muistutetaan sokkien käytöstä ja riittävästä taivutuksesta: lisäksi sokat täytyy peittää teipillä; etteivät revi purjeita; köysiä tai koipia! Kunnolla kiinni taivutettu sokka on käytännössä kertakäyttökamaa, mutta tällöin riski repeytymistä on pienempi. Maston sokkien päälle on hyvä pursottaa silikonimakkara, mikä estää tapin pyörimistä ja repeytymiä.

On myös käytössä sokan korvaava hst-lenkki, joka pujotetaan sokkatapin reikään ja se lukittuu siihen pysyvästi.

Vanttiruuvien suojaksi on myynnissä erikokoisia muovisuojia, jota täytyy pujottaa paikoilleen ennen vantin kiinnitystä. Suojana toimii myös edullisempi taipuisa muoviputki.

Lopullinen trimmaus olisi hyvä tehdä purjehtiessa reilun 20 asteen kallistumalla molempiin suuntiin. Näin vanttiruuvien kierteitä ei kuluteta ja masto saadaan kerralla kuntoon.

1. Ensin tulee varmistaa, että masto on suorassa mittaamalla isopurjeen fallilla sivusuunta kohdalleen. Sitten kiristetään käsin siten, että voidaan lähteä purjehtimaan.
2. Purjehditaan siten, että vene kallistuu vähintään 20 asteen kulmassa ja kiristetään vantit käsin, lasketaan ruuvin kierteet ja puolitetaan ne; eli aukaistaan puolet kiristetystä, jotta toisella halssilla voidaan kiristää saman verran.
3. Tehdään sama uudelleen ja tarkastetaan, että masto on suorassa ja halutussa kulmassa ja että maston taipuma on oikeassa kohdassa . Tarvittaessa kiristetään lisää samalla tavalla puolittaen, jotta masto pysyy sivuttain oikeassa kulmassa. 
4. Lopuksi kiinnitetään ja teipataan sokat

Jos kuitenkin teette rikin kiristyksen laiturissa, niin kiristäkää ensin vain siten, että masto on tukevasti pystyssä ja vantit asettuvat ja suoristuvat. Sitten seuraavana päivän kiristätte lopulliseen kireyteen.

Juokseva riki

Nostin eli falli köysillä nostetaan purjeet ylös ja ne pyritään valitsemaan mahdollisimman vähän venymättömistä köysistä tai osin ne tehdään vaijerista.

Jalus eli skuuttiköysillä trimmataan purjeet vetämään parhaalla tavalla tuulen suhteen.

Kaikkien köysien tulee olla lopulta mukavia käsitellä; kestää aurinkoa, kosteutta ja kulutusta sekä olla vahvoja. Itse olen löytänyt omaan käyttööni hinta/laatu suhteeltaan hyviä Motonetista ja aiemmin Bilteman veneosastoilta. Nykyään on tarjolla äärimmäisen vahvaa ”dynema” hiilikuituköyttä, joka on päällystetty käsille pehmeällä ja kulutusta paremmin kestävällä polyesteri/vast materiaalilla. Samoin dynemaa käytetään korvaamaan hst-sakkeleita plokeissa  yms kohteissa.

Seldenin sivuilta spinnuköysistön piirustus.

Itselläni on käytössä vain spinaakkerin ja genuan välimuoto genaakkeri, joka ei edellytä näin monia köysiä.

Purjehdus on hieno harrastus ja suhteellisen vaatimattomalla varustuksella matka taittuu. Mikäli keli on lähes tyyni, käynnistyy moottori ja niin päästään perille.

Kilpapurjehdus taas vaatii paljon rahaa purjeisiin, köysistöön yms. Kaiken tulee olla kevyttä ja vahvaa.

Reivaaminen

Isopurjeen reivaussysteemejä on lukuisia. Pyörivän puomin ympärille, puomin sisään tai maston sisään reivattava iso ovat nykyaikaa.

Kuvassa on pikareivaus, joka toimii kovassakin kelissä ja on suht varma. Isopurjeen etuliikissä on reivirenkaat, jotka kiinnitetään pikareivikoukkuun. Purjeen reivaus ja alaliikin kiristys tapahtuu maston juuressa olevalla vinssillä takareiviköyttä kiristäen.

Mastoon kiipeäminen

Jos joudut kiipeämään mastoon jotain siellä korjataksesi, varmista nosto kahdella köydellä! Toisella vinssataan ja toisella varmistetaan. Vinssattavan henkilön tulee myös auttaa vinssausta itseään nostamalla. Kitka on kova, köysi menee monen plokin ja maston läpiviennin läpi.

Talvisäilytys

Rikin aiheuttama paine maston jalkaan ja veneeseen on suuri, vene on kuin jousenkaari. Kaikki vantit ovat kireällä tukeakseen mastoa sivusuunnassa. Kaikki staagit ovat kireällä tukeakseen mastoa pitkittäissuunnassa.

Joissain seuroissa veneitä säilytetään mastot pystyssä, mutta se aiheuttaa pysyvää jännitystä, venymistä ja muodonmuutoksia taipuisissa veneissä. Vaikka rikaus on isohko homma, kannattaa se tehdä joka vuosi; tuleepahan tarkastettua kaikki kohteet.

Vanttivaijerit suositellaan säilyttämään mahdollisimman suurella kehällä, ettei niiden säikeisiin tule murtumia. Yksikin säie jos katkeaa, tulee koko vaijeri uusia!

Rullapurjeen staagia on noston yhteydessä tuettava ja estettävä sen alapään raskaan rullan tippuminen, jolloin liikkiura saattaa vaurioitua ja koko profiili vääntyä. Varaa vaikka yksi henkilö pitämään huolta rullasta ja profiilista.

Maston nosto

Maston nostossa on monia toimivia ja turvallisia solmuja ja tapoja. Mieti tarkasti miten ja kummalle puolelle keulastaagia kiinnität nostoköyden. Varo myös johtoja ja pikku heloja. Nostokohdan tulisi olla siten, että maston alaosa painaa enemmän ja masto asettuu pystyyn. Jos nostat käyttäen fokan fallia, varmista, että nostokulma ei ole terävä eikä köysi leikkaannu/hankaudu!!

Puosuntuolin apuväline

Tukevasta vanerista tehty lauta. Reiät jalkoja varten. Jalkoja ponnistamalla saa hiissattua tuolia ylöspäin. Varmistajan ei tarvitse vinssata, kunhan ottaa löysät pois nostoköysistä.