Mälaren-valloitus 2004

RPS:n 125-vuotisjuhlaeskaaderi - Outi Kujalan matkakertomus Eskaaderista - Kuvat Kuvagalleriassa

Olinpa kerran eskaaderilla

(tarkkaan ottaen toisen kerran)

Kirjoitan kun lupasin.        

Kesällä 2004 lähtivät Raumaa ja Uuttakaupunkia edustavat venekunnat Mälaren-valloitukseen (vielä rinta rottingilla ennen kaikkia sulkuja, siltoja, siltoja, sulkuja). Heti alkumatkasta insinööritaito pani venerahvaan kontilleen ja piti koneet käynnissä ja purjeet siististi käärittyinä.

Pertti K. ja minä, Auroran kipparin lempipikkusisko Outi olimme päässeet mukaan ja koska oma taitoni käsittää vain purjehduksen tuloksista nauttimisen voitte olla varmoja ettei tämä juttu sisällä mitään nautistista sisäpiirintietoa, kuten kirjoituskäskyssä mainittiin.

Liityimme muiden jo saapuneiden mukaan Tukholman Navishamnissa nautittuamme täysin rinnoin sateisista Siljan kansipaikoistamme Turusta Tukholmaan. Kun kansipaikan maksaa niin miksi ihmeessä istua sisällä… ja kun tuuli oli sopivan ärhäkkä ja sadettakin saatiin lähes koko rahan edestä.

Onneksi olivat Ari ja Krisse vastassa Kungsträdgårdenissa, muuten ties missä vielä seikkailisimme metrojen myllerryksessä. Ja vielä tummaihoinen lipunmyyjäkin meitä maalaisia huijasi runsaalla ylihinnoittelulla.

Lauantai 10.7., Tukholma - Sigtuna, 29 mailia.

Kuin valkoiset puupallerot entisen pikkutytön helmissä kaikki 12 venekuntaa lähtivät peräjalkaa (vai peräkylkiä) kohti ensimmäistä sulkua, siitä sujuvasti läpi ja monaisten siltojen alta jatkaen.

Päästiin Stäketin sillan tuntumaan ja sitten alkoi tapahtua: Olihan jotain numeroita joissain siltapalkeissa, mutta kuka kommodori nyt niistä välittää, siitä vaan rohkeasti - niin että maston päässä kolisi… eihän se tuulimittari nyt niin ehdottoman tarpeellinen ollutkaan… onhan ennekin purjehdittu kokonaan ilman (ja sitä paitsi, eihän se pituus… kuten ammattilainen varmasti voi tätä juttua eteenpäin kertoessaan todeta).

Oka eskaaderin johtajana näytti miten homma oikein hoidetaan: Anssi sai kunnian seurata insinööritaidon lipumista päänsä - onneksi - ylitse istuessaan tyyriinä Okan paatin mastossa ja antennilla ennakkotuntumaa tutkaillen (ja näinhän se on, miehet ovat uusiutuva luonnonvara, mutta hyvää mastoa on tavattoman vaikea saada). Navigarehan on necessempää kuin vivere, vain miten se nyt latinaksi menikään. Totta kuitenkin.

Meriöt liittyivät mukaan, joten helmiä nauhassa oli jo 13. Jossain kello 18 kieppeillä laituroiduttiin Sigtunassa vihreällä merkittyihin paikkoihin.

Sunnuntai 11.7 Sigtuna – Skokloster - Skarholmen, 14,6 mailia

Keli sateinen ja poutainen (muistiinpanojen mukaan).

Tarkkaan klo noin 09.20 lähtö kohti Eriksundin ”aikataulusiltaa” joka avautuu painetun aikataulun mukaan, paitsi että siltavahdin kello kävi ihan eri aikaa kuin venekuntien. Kannattaa varoa autoliikenteen ruuhka-aikoja. Lähes jokainen vene pysähtyi Skoklosterin linnan laituriin. Linnassa Magnus - (ihan varmasti) oikean aatelisen jälkeläinen jossain polvessa ja polvihousuissa - esitteli meille linnan hienouksia ja valtaherran tapoja. Oli ne aikoja ja aseita. Carl Magnus Wrangelin 1600-luvulla sotilaillaan hankkima ryöstösaalis herätti ansaittua huomiota varsinkin nuoremman väen keskuudessa. Taisi jäädä oppaalta mainitsematta että sotilaat, joilla Carl Magnus sotaa kävi, tervehtivät tielle joutuneita germaaneja paitsi piikkinuijilla, niin varmasti myös selvällä suomenkielellä.

Juhlasalin keskeneräisyys antoi kuvan silloisen ajan työseisokista, kun maksaja kuolee, niin työt seis ja ovat edelleen seisauksissa. Linnassa saimme myös tutustua runsaaseen pissipotta-kuikka-valikoimaan ja moderniin taiteeseen, jota oli ripoteltu portaiden mutkiin ikään kuin väriä antamaan. Kokonaisuudessaan linna on käynnin arvoinen paikka!

Koneilla - ainakin useimmat - siirryttiin Ekolnin purjehdusseuran laituriin Skarholmeniin. Vastaanotto - joka tapahtui jo sataman suulla - oli ruhtinaallinen: jokaiselle saapujalle jaettiin vapaiden paikkojen luettelo mittoineen+ karttapiirros, siinä sopi asettua sopivalle paikalle veneiden leveyden ja pituuden mukaan.

Ihan hyvä ruokapaikkakin oli heti portin ulkopuolella, ruoka oli hyvää ja annokset riittävät. Purjehdusseuran vieraidensa käyttöön antamat sekä sauna- että klubitilat (keittiöineen) olivat myös mitä mainioimmat ja niistä nautittiin letuin ja muin keinoin.

Varsinasta huomautettavaa itse purjehdusseuran toiminnasta ei ole muuta kuin, että yllyttivät meitä ostamaan venearpoja. Arpajaisveneen ne saivat jotenkin keploteltua ruotsalaisomistukseen, vaikka Oka oli jo luvannut hoitaa rahtauksenkin (maitse) Suomeen, tarvittaessa esimerkiksi Utsjoelle.

Illalla saatiin tieto, että Meriheili oli jättänyt hyvästit meille muille ja oli kaartanut Sigtunasta heilistelemaan omia uriaan.

Maanantai 12.7. Skarholmen, 0 mailia

Tutustuttiin Uppsalaan kokonaisen päivän ajan ja huolehdittiin sekä hengen että ruumiin ravinnosta.

Aluksi Raumanlähtöä oleva, maailman ensimmäinen Uppsalan naispuolinen tuomiorovasti Tuulikki Koivunen-Bylund esitteli meille Uppsalan vanhaa tuomiokirkkoa ja saimme todelle nauttia hänen asiantuntevasta ja elävästä esityksestään, jonka jälkeen hän piti meille oman tunnelmallisen hartaushetken Sture-kuorissa.

Muistoksi ”kotiporukoiden” vierailusta Tuulikki sai kauniin puheen ohella Haapasaaren reliefin ja eskaaderiviirin. Tuomiorovasti oli silminnähden liikuttunut näistä huomionosoituksista. Osa meistä vielä tutustui museoon (tuomiorovastin omina vieraina) ja jotkut (hullun)rohkeat kiipesivät vielä huojuvaan torniinkin erikoisluvalla. Sanoivat sieltä olleen huikeat näköalat. Sitten ohjelma jatkui vapaamuotoisesti esimerkiksi näin:

·               Syötiin mainiosta kiinalaisesta noutopöydästä (jonka Krisse oli bongannut jo vuosia ennen) mahat täyteen. Kannatti syödä.

·               Kukin porukka alkoi sitten vaihtelevalla menestyksellä etsiä kuulua Linnèn museota tai puutarhaa tai molempia… vaikeaa oli löytää kumpaakaan.

·               Aikaa oli ostoksillekin: En voi (saa) olla mainitsematta että Auroran kapteeni osti itselleen ansaittua huomiota ja kateutta herättäneen kapteeninlusikan, jossa on vähintään lentävän hollantilaisen näköinen laiva varteen kuvattuna (vaimonsa pani miltei paremmaksi reissun lopulla ostamalla kai amiraalinlusikan).

Uppsalasta jäi tosi mukava kuva, kannattaa käydä. Kaupunkiin pääsee suoraan bussilla, mutta paluun kanssa oli ainakin meillä vähän ongelmia: joko bussi menee siltä pysäkiltä, jolla on bussilinjan numero, ei mene ollenkaan tältä pysäkiltä tai sitten menee elokuusta lähtien! Yksi jos toinenkin valitteli iltasaunassa väärää jalkinevalintaa ravattuaan kaupungin kaduilla. Huomaa sana SAUNA, kyse ei tosiaankaan ollut mistään miedohkosti lämmitetystä oleskelutilasta!

Tiistai 13.7. Skarholmen - Kungsängen , 26,4 mailia

Poutaa. Kohti Eriksundin edelleen mukautetusti aikataulun mukaan avattavaa siltaa, josta rynnistettiin joukolla läpi. Paitsi Hennu, joka päätti antaa arvokkuutta myös seuraavalle avauskerralle. Seilaillen ja koneilla kohti Kungsängeniä. Maisema oli nautittava: kaunista hoidettua kulttuurimaaseutua taloineen, vainioineen ja valkoisine aitoineen.

Kungsängenissä oli tullessamme aivan typötyhjä vierasvenesatama, mutta saavuttuamme se oli sitten aivan täpötäysi. Klubirakennus oli ihan uusi (Krisse oli varmaan usuttanut heidät rakentamaan sen juuri meidän tuloamme varten valmiiksi). Suihkut ja vaatehuolto toimivat, saunaan ei vielä kuitenkaan päässyt, liekö suurikaan vahinko.

Muuten paikalla ei ollut juuri annettavaa matkailijan narraamiseksi: varsinainen nukkumalähiö, jonka ainoa nähtävyys oli Tukholmaan puolessa tunnissa porhaltava tunnelijuna. Ruokakauppa sentään onneksi oli. Sataman kuppilassa muuten kahvi taisi olla kalliimpaa kuin olunen.

Keskiviikko 14.7. Kungsängen-Björkö ( Birka ) 17,3 mailia

Poutaa, vaihtelevaa tuulta (emme vielä aamusella tienneet kuinka vaihtelevaksi se illalla äityi!).

Keli koko päivän komea ja rannassakin yllättävän hyvin tilaa, ainakin eteläpuolella johon Aurorakin kiinnittyi - tätä ei satamassa suositella. Tutustuimme Birkan muinaiseen viikinkikylään, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista. Birkaan on turistilaivakuljetus Tukholmasta ja kohde onkin komeutensa lisäksi varsinainen turistirysä: museoita, työnäytöksiä, elintapaesityksiä ja mahdollisuus soutaa aidolla viikinkiveneellä.

Birkan luonto oli kaunista: vehmautta ja karuutta rinta rinnan sekä kulttuuriluonnon hoidosta vastaavia ennätyksellisen ohutjalkaisia lampaita. Vanhassa kunnostetussa kappelissa pienen matkan päässä satamasta järjestetään musiikkiohjelmaa. Jos kuitenkin olisi halunnut katsella jotain hiukankin lähempää, niin viikingeille tyypillinen ryöstömentaliteetti iski (tämän Ykä älykkäänä poikana heti huomasi).

Jalkineiksi suosittelen kumisaappaita, polut ovat liejuisia ja täynnä lampaanp…aa (nämä lampaat eivät papanoitse, ne läjäilevät).

Illalla se sitten tapahtui: alkoi kova sade ja tuuli nousi raivoisaksi ja kääntyi lisäksi 10 minuutissa 360 astetta. Kapteeni Hennu oli jotenkin vainunnut tämän ja vei vaimonsa (ja/tai veneensä) turvaan vastakkaisen niemen suojaan. Jokunen vene siirrettiin laiturin pohjoispuolelle. Auroran ankkurikiinnitys kesti, mutta toisilla tuulen voima ylitti ankkurin pitokyvyn. Naapurisvenskien paperilautaset lähtivät ruokineen iloisesti liitelemään ja porukat syöksyivät turvaan kajuuttaan. Myrsky oli kuitenkin ohi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin.

Iltasella syötiin yhteisateria rannan ravintolassa, johon oli tilattu pidennetty aukiolo yksityistilaisuutta ja laulua varten. Illan päätteeksi jotkut lähtivät tähyämään auringonlaskua Birkan huipulta.

Torstai 15.7. Björkö - Mariefred, 13,2 mailia

Aurinkokeli, ei tuulta. Tarkoitus oli, että kaikki lähtevät klo 9.00. Tulos oli, että Anita lähti jo ennen herätystä, Merihelmi aamuvarhaisella, Fin Maid, Elisabeth II, Sarita vaihtelevassa järjestyksessä ennen yhdeksää ja Aurorakin noin yhdeksältä. Loput sitten muina aikoina.

Mariefredissä aloitimme kello 13 ansaittua huomiota osakseen saaneen juhlaliputuksen (paitsi ne, joilla oli jotenkin narut sekaisin). Nälkäisimmät heittivät napaan mainioita paistettuja silakoita (rannan kojusta saa, ja ovet todella hyviä!) ja olivat myöhästyä seremonioista, mutta onneksi kuohuviinin nosto ei ihan vielä ollut alkanut. Kohoteltiin laseja ja pidettiin kiittäviä - ja ansiosta! - puheita. Kiitoksia saivat niin Oka, joka koko ajan johti ja kantoi vastuuta, Ari joka oli käynyt kenraaliharjoituksena vähän pidennetyn reitin läpi ja Krisse, joka oli junaillut satamien kanssa varmaan yhtä jos toistakin, ainakin tulos oli hyvä.

 UPSilaiset kiittivät RPSläisiä, kaikki hymyilivät kilpaa auringon kanssa sekä kohottelivat lasejaan.

Hajaannuimme kaupungin nähtävyyksiä katselemaan: Gripsholmin linnan opastettu kierros, grafiikan museo ja keskiaikamarkkinat. Kaupunki on ihan mukava pikkupaikka, monen sortin pikkukauppaakin löytyi.

Kello noin tasan 17 kokoonnuimme hankkimaan ruokahalua Okan ja Arin bunkrausreissun saaliilla ja kohottelemaan muutenkin aperitiivimaljoja. Päätöspäivällistä söimme Gripsholms Värdshusissa (jonka rakennusvuodeksi ilmoitetaan 1609, hyvin on pöllit pintansa pitäneet!?). Ja sitten tietenkin puheita, ansaittuja kiitoksia ja reliefejä kippareille ja muutoin kunnostautuneille. Nuoriso sai erityiskiitoksen ja on sen todella ansainnut, en ainakaan minä kuullut yhtään narinoita vaikkei keli aina niin suosiollinen ollutkaan ja kulttuuriinkin oli pakko tutustua. Hyvä kakrut!!

Me aikuiset saimme ateriaksi eteemme jotain todella kaunista: minimaaliset possunpalat tyylikkäästi lautaselle aseteltuina seuranaan jotain kevyttä ja kaunista. Lapset pyysivät vanhempiaan maistamaan kummaa maustetta ruoassaan ja harjaantuneet elämää nähneet aikuiset totesivat välittömästi mausteen olevan karrelle palanutta pihviä. Mutta ei syytä huoleen, materiaali jauhautui kuitenkin energiaksi Pulli-hiilivoimalan hampaissa. Ainakin yksi oli kylläinen aterian päätteeksi. Jälkiruoasta keskusteltiin pitkään, kenen oli ollut pienin mutta paras ja mikä oli ollut onnistunein valinta.

Yhteenvetona ihan noin yleisesti ketään erityisesti kiittämättä tai moittimatta:

1. aikataulu:           piti

2. järjestelyt:          kiitettävät

3. seurueet:            hauskat

4. veneet:               kestivät ja kulkivat

5. miehet:               komeita

6. naiset:                ihania

7. nuoriso:              kärsivällistä ja hyvin käyttäytyvää

8. koira:                 mukana ja pienenä lohtuna omansa pois jättäneelle

9. satamat:             käynnin arvoisia

10. sillat:                avattavia riittävästi

11. sillat:                kiinteät riittävän korkealla, miltei

12. tuulet:              heikohkot

13. sää:                  muisteluissa aina yhtä kaunis

14. päivämatkat:    sopivan lyhyet

15. kohteet:           hyvin valitut (kulttuuriakaan unohtamatta)

16. muistot:           kultaantuvat tästä vielä

17. terveiset:          kaikille mukana olleille

Lopuksi vielä kaikki juhlaeskaaderiin osallistuneet veneet ynnä kipparit:

Andromeda / Seppo Meriö

Anita / Hennu Husgafvel

Aurora / Ari Hytönen

Dione / Seppo Antonen

Elisabeth II / Jakke Salo

Fin Maid / Markku Passi

Lady Sea / Tarmo Ojala

Meriheili / Ville Leipälä

Merihelmi / Ilkka Pulli

Sarita / Anssi Ahlsten

Sinitaivas / Kari Rapala

Sofia / Make Saari / UPS

Tutti II / Oka Ylönen

Outi Kujala, Utsjoki, Kuvat Kuvagalleriassa - Ari Hytönen